Pietun treenivihko (Fiona)

[Fiona]

Pietu '' Pietuli ''

Suomenhevonen
Ori
158cm
Opetetaan ajolle!
Pitu on hurmaava ori, jolla riittää lahjoja esteille, että raveihin. Oria koulutetaan kokoajan ajoon ja se on kokoajan mukana. Harjoituksissa se pyrkii lisäämään vauhtia mahdollisimman paljon. Kärryjen laitto ei ole tuottanut viellä isoja ongelmia. Esteillä Pietulla on usein hyviä suorituksia. Se liikkuu ratsastaessa lennokkaasti ja hyppää ilmavasti. Se hyppää minkä vain esteen, kunhan se ei ole liian suuri tai mahdoton. Yleis katsauksena ori on kaikkien sydänten valloittaja!

Tallissa Pietun kanssa ei kohtaa isoja ongelmia. Pari varpaille astumista, karsinan seinään linttauta, karkailua katsinan oven raosta! Mitään suurta ei kuitenkaan ole. Satula on helppo laittaa ja Pietu ottaa myös kuolaimen kiltisti suuhunsa. Se seisoo kiltisti paikallaan, mutta on kokoajan valppaana ja kurkii karsinastaan käytävällä touhuavia ihmisiä ja muita hevosia.

Hoito-ohjeet:
Loimitus

• Jos pakkasta yli -17 laita toppaloimin!
  
• Sateeseen AINA sadeloimi, myös loskakeleille ja kosteille ilmoille.
  
• Oikein muta keleillä tarhailuloimi päälle!
  
• Rankan treenin/suihkun/sateen jälkeen kuivausloimi päälle
  Ratsastus/ajaminen
  
• Ruskeat suitset, nivelkuolaimella ja meksikolaisella turparemmillä.
  
• Ruskea estesatula, turvajalustimilla + tummansininen satulahuopa!
  
• Suojat etujalkoihin esteillä.
  
• Ravatessa pintelit kaikkiin jalkoihin.
  Muuta
  
• Tarhaillessa riimu päähän, samoin karsinassa.
  

[Fiona]

Fionan näkökulma:

Talutin Pietun ulos trailerista. Se höristi korviaan ja hirnahti niin, että koko piha raikui. Kohta se sai Lotukselta ja Jackilta kimakat hirnahdukset vastaukseksi. Ori heitteli päätään ja kuopi maata. Pitelin sitä vaivalloisesti paikallaan.
- Näyttää hyvältä, Kata sanoi ja sai myös Yuffin nyökkäämään. Aurinko porotti meihin ja Pietu olkoi tanssahdella kokoajan vain levottomammin.
- Kun hain sitä Hanneksen kanssa se oli edes vaikea saada kuljetuskoppiin. Reega onneksi auttoi tottuneesti. Aika kova pala Reegallekkin, kun joutuu luopumaan hevosestaan ja Unssistakin. Onneks ei myy Rokia. Hieno heppa meinaan.. Sanoin ja taputin Pietun kaulaa. - Tällä pojalla onkin este koulutus, mutta kaipahan se kohta puoliin sen unohtelee, kun päästäään kunnolla alotteleen tää ajo koulutus!


Pietu astui hiljaa tallin ovesta sisään ja jähmettyi siihen paikaan. Se haisteli tallin tuoksua, katseli korvat hörössä ympäriinsä ja hörähti. Sitten se lähti taas liikkeelle ja käveli perässäni kunnolla omalle karsinalleen. Karsinan ovi oli auki. Olin jättänyt sen laitellessani karsinaa valmiiksi ennen lähtöämme hakemaan Pietua uuteen kotiinsa. Talutin Pietun karsinaan, jossa se alkoi heti mutustelemaan pientä määrää heinää, jonka olin sille jo aijemmin karsinaan laittanut. Kutsuin Katan auttamaan minua Pietun riisumisessa kuljetusvarusteista. Yuff kun oli näköjään lähtenyt ajamaan Cassia. Tai kohta lähtisi, hän meinaan harjaili tammaansa sen karsinassa. Kata saapuikin nopeasti ja aloimme irrottamaan sinisiä kuljetussuojia suomenhevosen jaloista.
- Se on komea ja lihaksikas. Vie se näytteyihin! Kata sanoi ja laittoi irroitetun kuljetussuojan maahan.
- Hmm.. Ehkä, mutta keskityn orin kanssa ensin ainakin niihin raviopetuksiin!


Olimme päästäneet Pietun parin tunninpäästä uudelle laitumelleen tai tarhaan. Ori tarhaan! Se ravaili sitä iloisena ympäri ja viskoi päätään. Viereisessä tarhassa ulkoileva Jack katseli oria hieman ihmeissään. Noin innoissaan ulos pääsystä? Pietu laukkasi parin pukin kera Jackin luo ja haistoi sitä varovasti. Jack teki samoin ja kumpikin hirnahti. Ne ravailivat vierekkäin toinen toisella puolella aitaa. Välillä ne pysähtyivät ja Pietu rapsutteli Jackia säästä.
- Ne on molemmat hienoja! Odotas vaan kun se toinen suokki tulee tänne! Sanoin Katalle ja lähdimme takaisin tallille.

[kata]

Anteeksi kun kommaan tänne mutta olit kirjoittanut näin:
Yuff kun oli näköjään lähtenyt ajamaan Cassia. Tai kohta lähtisi, hän meinaan harjaili oriansa sen karsinassa

Asiahan on niin että Cassi on tamma!: )

[Fiona]

Oho XD Virhe, korjaan!

[Fiona]

Fionan näkökulmaa..

Ilta oli todella pitkällä. Kello oli jo melkein yhdeksän.. Ukkonen oli äsken piiskannut tallia ja Pietu oli tietenkin jäänyt ulos. Vaikka vettä oli tullut todella kovaa, ei se ollut sieltä minnekkään rynninyt, eikä tuntunut olevan moksiskaan.. Muistan kuinka kuinka sydämmeni jyskytti, kun avasin oritarhan portin ja huusin Pietua. Nyt se kuitenkin oli jo karsinassaan kuivauloimi ja fleesloimi päällään. Se naposteli heiniään innolla.
- Hannes! Huudahdin miehelle, kun avasin oleskeluhuoneen oven.
- No mitä? Ens mää saa ollenkaan olla rauhassa jo tähän aikaan? Hän kysyi ihmeissään ja avasi jääkaapista ottamansa kalja pullon.
- Sää et sit juo kun ton yhen, jos meinaat huomenna tulla töihin ja nukkua yön täällä tallin oleskelu huoneessa! Enhän mää sua ihan uloskaan viitti heittää, kun tyttöystävän kanssa tuli ränää ja se heitti sut ulos. Voisit kuitenkin noita karsareitas keräillä sohvalta ja lattioilta pois, ennen kun Kata näkee ja saa maailman ihanimmat naurut! Puhisin Hannekselle, joka käyttäytyi melkein kuin pikku kakara. Hukaisin, kun en saanut poikaan mitään kontaktia ja lähdin sitten vähin äänin takaisin tallin puolelle.


Lotus mutusteli heinäänsä karsinassaan. Pietun ja Lotuksen karsinat olivat vierekkäin ja voin katsella molempia helposti yhtä aikaa. Pietu tuli törkkimään minua turvallaan ja hörähteli Lotukselle hiljaisesti. Jack pisti päänsä vähän kauempana sijaitsevasta karsinastaan ja sen suloinen katse kutsui kuin minua luokseen. En voinut olla menemättä.
Taputin Jackin silkkistä karvaa ja mietin, mitä tekisin yhdelle tyhjälle karsinalle, joka oli syntymässä. Yuff oli päättänyt, että Cassi muuttaa uudelle tallilleen ja sinnehän sekin oli sitten mennyt. Tamman karsina, joka sijaitsi Jackin vieressä ammotti tyhjyyttään. Sinne oli saatava Jackille seuraa ja rivakasti. Harkitsin hetken orin siirtoa Lotuksen karsinan viereen, mutta haihdutin asiat mielestäni pois. Jack oli vasta muuttanut tänne ja kotiutui para aikaa... Miksi olisin siirtänyt sen pois uudesta kodistaan, mihin se oli jo kiintynyt? Ainoa keino näytti olevan uuden hevosen tuominen talliin ja nopeasti! Onneksi minulla oli jo hevosia melkei muutto valmiina!


Ulkona oli kylmä. Maa oli viellä märkä ja pieni tuulenvire sinne sun tänne leikitteli minua ja suomenhevosoria Pietua. Olin viemässä Pietua viellä hetkeksi ulos. Olin itsekkin halunnut haukata happea. Asiani kotopuolessa eivät olleet mitä parhaimmillaan. Isä ja äiti riitelivät kokoajan, sisko oli muuttamassa pois Amerikkaan, veli lupaava jääkiekkoilija ja menossa Ruotsiin valmennuksiin ja jäi sinne varmaan 2 vuodeksi. Ehkä ennemmäksikin aikaa. Olin menettää hermot. Talutin Pietua riimunnarusta ja sain maailman hulluimman idea. Pomppasin orin paljaalle selälle ja painoin pohkeet sen kylkiin. Se lähti pompahtaen laukkaan ja katosimme Sea Glitterin pihasta kaupunkiin johtavalle polulle, metsän siimekseen.


Katsoin korkealla olevaa kuuta. Ilma kävi kokoajan kylmemmäksi. Minulla oli vain ohut ja rento takki päälläni. Kävelimme Pitun kanssa kokoajan eteenpäin. Ori tiesi minne mennä, tai tiesi ja tiesi. Se pysyi tiellä ja meni vain eteenpäin. Kuulin kahinaa pensaikoissa ja pienet linnut sihahtelivat ohitsemme vuoron perään. Pietu ei silti niistä välittänyt vaan jatkoi matkaansa heilautellen päätään. Annoin Pietulle vapaat ohjat ja löysensin riimunnarun painetta. Pietu käveli kaula kaarella harja hulmuten. Annoin orille merkin siirtyä raviin ja lirautin pari kyynelettä. Ne tippuivat suomenhevosen lämpimälle karvalle, mutta se ei sitä haitannut. Se vilkaisi minua ja hörähti hiljaa ymmärtäen kaipuuni ja suruni. Myös vihaa se tunsi. Liekehdin vihassa. Hannes, isä ja äiti. Isä... Ähh! Että vihasinkin häntä. Laitoin käteni nyrkkiin ja irvistin. Viha liekehti silmissäni. Pietu taisi tajuta sen ja vaihtoi laukalle huomaamattani ja siinä sitä oltiin viileällä sammalmättäällä. Se tuntui kylmältä, mutta en välittänyt. Teki mieli vain nukkua ja purkaa vihaa.. Vihaa joka ei ollut teko vihaa vain aitoa!


Hiljaiset loittonevat kavionäänet kuulin. Avasin silmäni hiljaa ja katselin ympärilleni. Kuu oli mennyt piiloon ja oli pimeää. En jaksanut nousta ylös joten jäin vain siihen. Etsin katseellani Pietua.
- Pietu! ? Poika! Apua! Huudahtelin vaivalloisesti. Painoin pääni sammaleeseen ja tuntin viileän virtauksen menevän kehoni läpi. Oli kylmää. Maa oli märkää ja se ol kastellut vaatteeni. Voihkin kylmästä ja muistin sitten vihani. Kaikki viha pursusi sisältäni. Muistin isän, joka oli uhannut muuttaa pois ja jättää minut ja äitini kahden. Muistan siskon, joka puristi minua lämpimässä sylissään, kun itkimme. Sitten hän oli hypännyt junaan ja lähtenyt. Myös veljen halaus tuottaa tuskaa muistella. Ruotsi ei ollut kaukana, mutta tärkeä paikka veljelleni, joka oli todella taitava.
Aloin itkemään. En enään kestänyt. Suljin simäni ja pidin tunteitani salassa, mutta kyyneleet eivät loppuneet.
Oli palattava tallille takaisin, mutta miten?


- Mitä helkuttaa sää tääällä oikeen teet Pietu? Missä Fiona on? Älä vaan sano, et oot heittäny sen selästäs ja se on tuolla mettässä etsimässä takasin. Senkin pikku pirulainen! Ootas vaan, mitä Fionakin sanoo! Hannes puhisi suomehevoselle, joka katseli sitä ja tunti äänensävystä, että mies ei ollut parhaalla tuulella. Se pärskähti ja heilautti päätään.
- Äh.. Aina mun tarttee uhrautua sen pirulaisen takia, Hannes sanoi ja otti kiinni Pietun riimunnarusta ja talutti sen lämpimään talliin. Hän vaihtoi orille suitset ja satulan, mutta pakkasi mukaan myös pari Pietun lämmintä loimea. Jos vaikka Fiona oli kylmissään.. Hannes laittoi päähänsä kypärän ja nousi orin selkään.
- Et sitten heitä mua selästäs! Hannes varoitti oria ja he lähtivät matkaan, kohti mustaa metsää..


- Pietuu!! Huutelin makuu asennosta. Kuulin jotain kauakisia ääniä, mutta en jaksanut enään. Vaivuin takaisin uneen, josta en ehkä heräisi enään koskaan. Olin ihan kohmeessa ja voimani olivat lopussa. Oli vain jatkettava ja ehkä jätettävä hyvästit koko maailmalle.

Hannes painoi pohkeita Pietun kylkiin ja ori hypähti keinuvaan laukkaan.
- Fionaa! Samperin samperi. Matsi jäi kesken... Hannes jutteli itselleen ja huuteli samalla Fionaa nimeltä. Hän osoitteli taskulampulla molempia puolia tiestä, toivoen että löytäisi tytön nopeasti.

Hannes laukkasi edelleen ja sitten hänen taskulampun valo osui johonkin. Fiona! Mies pysäytti orin, hyppäsi alas selästä ja juoksi tytön luo. Hän tarkisti pulssin, joka oli normaali, mutta ruumiinlämpö oli laskenut rutkasti. Hannes otti Pietun loimet ja kääri Fionan niihin. Hän nosti tytön syliinsä ja samalla hevosen selkään, jonne kapusi itsekkin. Hannes käänsi orin nopeasti ja kannusti sitä takaisin tallille rivakammin kuin koskaan. Ja ori totteli tajuten tilanteen vakavuuden!


- Missä olen? kysyin enismmäisenä, kun tunsin lämmön taas kehossani.
- Tallilla, oleskeluhuoneen sohvalla, mutta nyt heitän sinut kotiin Hannes sanoi, mutta keskeytin hänet. - Entä Pietu?
- Hoidettu ja kunnossa! Hannes vastasi, auttoi minut pystyyn ja autolleen. Kohta olinkin jo kotona ja omassa sängyssä lepäämässä. Hannes meni takaisin tallille ja vaivuin kuullessani auton loittonevat äänet uneen.

[Fiona]

Angst.. Angst tarinaa <3 Nami nami xD Joo ei iha hyvin mee!

[Fiona]

Hanneksen näkökulmaa:

Avasin Pietun karsinan oven ronsisti, mutta varmasti. Ori nosti päänsä korkealle ylös, mutta laski sen nopeasti. Tarrasin suomenhevosen riimuun ja vedin sen mukanani ulos karsinasta.
- Tule nyt perskuta rallaa! Ei mullakaan oo koko päivää aikaa odotella, että haluat tulla ulos sieltä! Suunnilleen huusin orille. Pinnani oli kireällä. Ei ollut yhtään halua tai aikaa tehdä mitään yli määräistä. Fiona tulisi vasta myöhemmin ja kaikki piti olla valmiina, ennen hänen tuloaan tai muuten..! Lähdin orin kanssa ulos tallista ja suuntasimme ensimmäiselle ja lähimmälle jaloittelutarhalle. Avasin portin ja päästin Pietun nopeasti tarhaan jaloittelemaan siivouksien ajaksi.

Fionan näkökulmaa, hetkenkuluttua:

Saavuin tallille ja pysäköin uuden mustan maasturini toyota Rav-4:sen parkkipaikalle, tallia lähimpään ruutuun. Lukitsin ovet ja melkein juoksin tallille. Näin Pietun tarhailemassa pienessä jaloittelutarhassa. Ori seisoi keskellä ylväänää ja kuunteli Jackin äänehtimistä vähän matkan päässä sijaitsevassa tarhassa. Pietu kuuli tuloni, se kääntyi salamannopeasti ja laukkasi portille. Juoksin tarhalle, nappasin riimunnarun maasta ja avasin portin. Ori katseli touhujani, eikä huomannut minun laittaneen sen kiinni riimustaan riimunnaruun. Vähät se välitti, kun annoin sille sokerin palan. Lähdimme tallia kohti. Näin Hanneksen ahertamassa karsinoiden siivouksenn kimpussa.
- Heippa Hannes! Huudahdan ja mies kääntää katseensa nopeasti.
- Mitä helkkaria sää täällä teet jo? Sunha miti tulla vasta myöhemmi saatana!
- Mie tuun ku halluun, puhuin murretta, jota Hanneksen vanhemmat puhuivat. Ihan miehen kiusaksi vain!
- Hei räkänokka, siisti suutas! Hannes, kun ei yhtään pitänyt murteesta.. - Samoin huudahdin miehelle, joka lopetti työt siihen ja lähti oleskeluhuoneeseen. Varmaan juomaan suruunsa.. Huoh miehet!


Ilta teki jo tulojaan, tai ilta oli jo. Tallin pihavalot syttyivät juurti samaan aikaan kun astuin ulos, viileään ilmaan. Olin päättänyt hakea Jackin sisälle. Kata olu luvannut tulla viellä ajamaan oriansa harjoitusradalle, joka oli upea näin illasta valojensa kanssa. Olisin itsekkin mennyt, mutta Pietulla, kun ei voinut ajaa viellä. Eihän sitä oltu opetettu viellä ajolle!
Taputin aidalle jo tullutta Jackia, joka halusi näyttävästi sisälle.
- Ei ees loimee?!?! PerskutasenHanneksen kaa! Kun Jackin karsinan ovessakin lukee, et tälläsille ilmoille ohut loimi päälle.. .MIEHET HUOHH.. !!


Jack käveli reippaasti, reippaammin kuin minä. Jouduin pidättelemään sitä, ettei se olisi rynninyt talliin omia aikojaan ja jättänyt minua tänne tähän aikaan. Saavuimme rivakasti tallille ja ovesta sisään viellä lujempaa. Jack osasi tien karsinalleen, jossa se tietysti alkoi heti syömään sille tuotuja heiniä.
- Hehehii Jack! Ei iltapalaa, ennenkuin Kata tulee sinua treenaamaan, kertoilin orille ja vedin sitä heinien kimpusta. Kohta työni palkittiin ja sain, kuin sainkin orin pois ruuista. Laittelin sen pesukarsinaan kiinni ja suhkutin lämpimällä vedellä orin jalkoja, jotka olivat mutaiset. Tänään päivällä oli näköjään satanut, ja maa oli tarhoissa velliä. Muta velliä. Nam <3 Lämminverinen nautti käsittelystä ja lopetti ketsuista pois rynnimisen. Lopetin jalkojen kuivaamisen juuri kun Kata astui talliin ja tuli halaamaan jackia.
- Ei sulla oo muutakin tekemistä, kun hoidella Jackia? Kata kyseli huvittuneena.
- Njäähh.. Totta kai aina, mutta halusin vähän vaihtelua ja Jack kun oli tuossa oikeen tyrkyllä ja.. Kata keskeytti minut. - Tästä on mun hyvä jatkaa ! Kata sanoi ja lähdin sitten kohti Pietun karsinaa.


Laskin suomenhevosen kavion ja heitin kaviokoukun harjaämpäriin. Taputin Pietua kaulalle ja hymyilin koko komeudelle! Ajattelin ratsastaa Pitulla vähän tämän ravi kolutuksen lomassa. Ori osaa jo vaikka mitä ja hyväksyy kärryt perässään. Ainoa ongelma on vain, että se on levoton niitä laittaessa ja se ei todellakaan tajua apuja kärryiltä. Hannes on mennyt Pietulla maastakäsin ja se on tehonnyt oriin jotenkin. Loppukoulutukset viellä vain niin se on valmis! Hymyilin itsekseni ja totesin, että kohta olisimmekkin suomehevosraveissa kisaamassa suurista summista!
Satuloin orin nopeasti ja tottuneesti ja suuntasimmekin sitten halki pihalamppujen valon ja pimeän yön maneesille.

Hanneksen näkökulmaa:

Katselen, kun kata saapuu tallille Jackin kärryillä.
- Mitäs misuli? Kysyn ja saan vastineeksi Katalta oudon katseen.
- Anteeks miks sanoit mua? Kata kysyy ja harppoo talliin ohitseni.
- OIKEE KUNNON MISUKS! Hannes huutelee perään ja Kata häviää kulman taakse. Katson nyt Jackia, joka seisoskelee ulkona pihavalojen loisteessa rauhassa ja paikallaan. - Mitä helkkaria? Toi koni seisoo tossa ilman et Kata pitää kiinni! Hannes tajuaa ja ihmettelee asiaa silmät suurina. Kata tulee takaisin toiset kengät jalassaan.
- Toi sun koni seisoo ilman et pidät kiinn!? Hannes sanoo Katalle joka istuu Jackin rattaille.
- Niin? Se on osannut sen jo.. öö.. en muista, mutta aika kauan? Kata sanoo antaa orille merkin ja se lähtee matkaan.
- Älä unohda, että oot hottis! Hannes huutaa perään ja näkee tytön kasvoilta ärtyneen ilmeen.
- Ei mutta mitä misu.. Hannes sanoo itsekseen.

Fionan näkökulmaa:

Annan pohkeita orille, joka selvästikkin nauttii vauhdista. Suomenhevonen nostaa laukan ja laukkaamme pari kierrosta. Maneesin keskellä on 5 estettä. Käännän Pietun ensimmäiselle. Se hyppää ilmavasti ja nostaa jalkojaan mahdollisimman korkealle.

JATKUU

[Fiona]

15.10.09 - Se ei ole siltä miltä näyttää.. - BY: Hannes

Taas oli aika maleksia heti aamusta töihin. Oli myös turhauttavaa kävellä talolta tallille, vaikka matka ei ollutkaan pitkä. Vain 100 metriä. Haukottelin ja vedin kumisaappaat jalkaani. Ulkona tuli vettä oikein mukavasti ja tuulikin kävi. Avasin oven ja katsoin ulos.
- Ei jumatsuttaa! Tonnekko mun pitäis mennä rämpii ? Ei kiitos. Huokaisin ja astuin verannalle. Kylmätuuli tuli heti viilentämään minut oikein kunnolla. Laitoin oven kiinni ja lähdin tallia kohti.

Vaatteeni olivat märät. Olisi pitänyt vain laittaa se sadetakki päälle, kuin äiti aina sanoo. Ei ollut kuitenkaan aikaa alkaa murehtimaan pieniä asioita, kun hevosetkin pitää ruokkia ja karsinat siivota.
- Ne kaakit on aina edellä, sanoin ja avasin tallin ovet avaimella. Kuului tuttu kloksahdus ja vedin oven auki.
Pari silmäparia katsoi minua heti ja tervehdykseksi joku hörähti. Ärähdin vain ja suuntasin ruoraan rehulaan, jossa sekoitelin kullekkin konille omat sapuskansa.


- Hommat onkin jo hoidettu! Unelias Fiona sanoi, kun tuli talliin tuntia myöhemmin. - Voisin mennä tästä vaikka suoraan nukkuun takas!
- Joo et mee, vastasin ja käännytin hänet Pietun karsinalle.- Muistatkos mikä päivää tänään oon?
Nainen pudisteli päätään ja hieroi silmiään. Myös mojova haukotus rikkoi ilmapiiriä. - En tii..
- Pietun viimeinen opetuspäivä, kunnes se on valmis ravuri helkatti! Sanoin ja sain Fionan nyökkäämään. Sitten hän lähtikin, jonnekkin, joten otin tehtäväkseni laittaa Pietu kuntoon. Tuon unikeon kanssa ei kai tulisi mitään, joten oli varmaan parasta treenata ja opettaa Pietu itse viimeisenä päivänä, vaikka Fiona ei ole päästänyt sen kärryille koskaan muita..

[Fiona]

16.10.09

- Siis teit mitä eilen? Karjuin Hannekselle, joka nojasi Juuhanin karsinan oveen. Ruuna pisti päänsä karsinan oven yli ja kurkki meluamistamme. Mies puhahti ja kääntyi silittämään Juuhania, joka oli hieronyt päätään hänen olkapäähän.
- Jo kuulit. En ole mikään levy, joka toistaa itseään joka sekuntti... Hannes vastasi minulle ja jatkoi ruunan silittelyä. - Ja muutenkin ajattelin, että Juuhan taitaa kaivata pikaista treeniä! Tämänpäivän startti ei mennyt oikein hyvin. Minnes se Kristell muuten kerkesi livahtamaan?
Hannes oli kuitenkin Juuhanin asioissa oikeassa. Päivän startti ei mennyt hyvin. Ruuna oli tullut luokkansa viimeiseksi. Itse olin startannut Trollilla samassa lähdössä ja tamma saisi lepopäivän jälkeen kunnon treenit. Pohjoisruotsalaisen oli ravannut toka vikaksi...
Tuhahdin ja päätin antaa Pietu asian olla hetkenaikaa, kunnes otan sen uudestaan esille. Nyt en vain kertakaikkiaan jaksanut väitellä miehen kanssa turhasta, mutta tärkeästä asiasta!

Astelin päättäväisesti orin luo. Se seisoskeli surkeana tuulessa oritarhassa. Jackin lähdön jälkeen se ei ollut enään tarhaillessa niin energinen, iloinen ja pirteä vaan hiukan allapäin. Päivä oli ollut tuulinen ja kosteutta oli ollut ilmassa paljon. Satanut ei varsinaisesti ollut, mutta pientä tihkua oli maahan saakka tullut.
Pietu katsahti minua ja hörähti hiljaisesti tervehdykseksi. Minulla oli sille päälle fleecloimi ja päälle ohut sadeloimi pitämään kosteuden erossa Pietun karvasta. Ori käveli luokseni heti kun olin avannut tarhan portin. Heitin ensin fleecloimen orille ja kiinnitin sen edestä ja mahanalta. Laitoin viellä sadeloimen päälle, jossa olikin etukiinnitys, ristikiinnitys mahan alla ja takajalkojen ympärille olevat lenkit. Taputin Pietua viellä lavalle ja silitin sen sikkistä turpaa. Olisi tehnyt mieli ottaa se jo sisälle, mutta sen piti nyt olla hetki pihalla. Sen valkoinen harja heilahteli tuulessa. Pietu katsoi minua isoilla silmillään ja tuntin kuinka se anoi sisälle pääsyä. En kestänyt enään katsella sitä täällä, joten hain portinpielestä riimunnarun ja kiinnitin sen orin riimuun. Se alkoi heti tanssahdella ja viskoa päätään.
- Haluatko sisään? Kysyin siltä ja lähdimme portille päin. Suomenhevonen seurasi minua uskollisesti ja hypähteli iloisesti. - Hei rauhotu nyt! Nauroin sille ja avasin portin.

[Fiona]

29.10.09 - Oikea arvaus -

Huoh.. Mitä nyt tehdä tuon orin kanssa? Se vain kävelee tarhaansa ympäri ja viskoo pääätään kärsimättömänä. Kun Satu menee ohi se ei edes koraansa räpsäytä. Muille hevosille se pomottaa ja on kauhean.. hmm... ei iloinen. Karsinassa se vain katselee muiden touhuja ja ei reagoi suureen.
- Se tarttee samankokosen poikafrendin! Hannes heittää suustaan ja painaa Anna-mariaa, uutta tyttökaveriaan vasten rintaansa.
- Ai et ne olis niinkun homoja? Rimpe heittää oleskeluhuoneen sohvalta ja virnistelee iloisena. Hannes senkun nauraa ja Kristelliäkin hymyilyttää. Anna-maria hymyilee pojalle ja sitten minulle.
- Justt joopp. Olis se pitäny arvata. Puhuttaanko asiasta ihan TYTTÖJEN kesken? Sanon korostaen sanaa tyttöjen. Rimpe hyppää sohvalta ja on valmiina. Kristellikin nousee jakkaralta. Anna-maria antaa suukon Hanneksen poskelle.
- heii tää on silkkaa syrjimistä mua miespuolista kohtaan! Hannes huutelee peräämme, kun katoamme toimistoon.


- Lukitaan ovi perässä, sanon ja käännän oven lukkoon. Istun tietokoneeni taakse ja Rimpe ja Kristell tuoleille huoneen toisella puolella. - Ja homman nimi? Kristell sanoo ja laittaa kätensä ristiin.
Avaan läppärini ja istun tuoliin mahdollisimman mukavasti. Kone sanoo tervehdyksensä, avaa työpöydän ja tervehtii viellä. Avasin netin ja laitoin itseni heti myyntiilmoituksiin. '' Myydään esteratsuja'' '' Myydään koululupauksia'' '' Myydään suomenhevosravureita '' Klikkaan viimeistä ja eteeni avautuu monien hevosten kuvia.
- Ootteko huomannu Pietussa jotain outoa lähiaikoina? Kysyn ja selailen myyntiilmoituksia. Hinnat ovat kovia, mutta tämä oli vaivansa ja varsinkin rahan arvoista.
- Hmm.. hieman levoton, yksinäisen oloinen.. Kristell vastaa.- Jep. Myös tylsistynyt.
- Niin.. Jackin lähtö otti Pietulla koville. Sellanen ystävä siittä nyt tuli kuitenkin.
- Mutta eikö Juuhanista oo mitään apua? Rimpe sanoo ja astelee vierelleni katsomaan mitä koneella katselen niin '' innostuneena''. - Huh huh! Mikkä hinnat tuollaisella tammallakin on!
Nyökkään ja Kristellkin tulee innostuneena katsomaan mitä tarkoitetaan sanalla tamma ja kallis.
- Huiih!! 20 000 tuollaisesta tammasta. '' Ravikoulutettu perustamma. Jaksaa vetää aikaisojakin kuormia, on pärjännyt raveissa kiitettävästi. 2 000 € rupsahtanut jo tilille! 6 vuotias tummanruunikko 166 cm. '' Kristell lukee oikeen ääneen. Jatkan selailua.
- Etsin sellasta mukavaa noin Pietunkokosta, suurinpiirtein ikäistä suokki oria. Sais olla mukava, hieman tulinen ja aktiivinen, niinkuin Pietu ja ravikoulutus olis hyvä!
- Paina tuonne, siellä on sellanen lisähaku, josta pystyy hakemaan heppaa rodun, sukupuolen, koon ja koulutuksen mukaan hevosia. Ikää unohtamatta ja kaikkia samaanaikaan! Rimpe, sanoo ja punastuu hieman.- Joo oon selaillu näitä ennenkin ja ostanukkin yhen koulukaakin...


Painoin ''Hae'' nappia ja sivuille aukeni 3 hevosta. Kaikkien tiedot vastasivat suurinpiiretin Pietu, mutta luonteita ei nähnyt ellei hevoseen tutustunut paremmin klikkaamalla. Klikkasin ensimmäistä hevosta.
'' Liinakko, läsi, suomenhevonen, täyttää kohta 5v, 157 cm ori. Mukava ja hienoliikkeinen ravikouluttettu suomenhevonen. Parilähtö vasta startattu ja parhaan ennetyksen saattekin, jos olette kiinnostuneita enemmän. Voittoja tippunut 400€ Energinen, tempperamenttinen ja eteenpäin pyrkivä. Ei huonoja tapoja eikä mitään erikoista mainittavaa. Hinta: 6 000 (alhainen näin upeasta hevosesta, mutta ikänsä ja kokonsa vuoksi halvemmalla)''
- oohh! Tuossa vasta hevonen. Sanoin ja katsoin liitettynä olevaa kuvaa. Ori katsoi suoraan kameraan ja se venytteli ylähuultaan.
- Hehh! Varsinainen veijari. Kuulostaa hyvältä. Ota ja soita! Kristell oli jo ihan taivaissa.
- Kukas sen sitten saisi ajettavaksi? Rimpe kysyi ja katseli minua koiranpentu ilme kasvoillaan.
- Ähh, en pysty sanoon ei mutta en myöskään kyllä. Katsotaan tuon Lotuksen kanssa ekana. Sitten voin harkita. Kirjoitin ilmoituksessa olevan numeron kännykkääni ja painoin vihreää luuria. Puhelin tuuttasi hetken. Pirtsakka nais ääni kuului toisesta päästä.
- Haloo? Kysyin ja kummastelin kun vastausta ei kuulununut.
- Ai hei ja anteeksi en kuullut ääntänne heti, nais ääni vastasi.
- Ei se mitään, mutta teillä oli myynnissä suomenhevosoria?


Lopetin puhelun ja nappasin takkini naulakosta.
- Ori on 20 kilometrin päässä yhdellä ravitallilla! Lähen heti katsomaan sitä.
- Päästäänkö me mukaan? Kristelli kysyi innostuneena, mutta jouduin petyttämään hänet.
- Valitan ette. En voi ottaa teitä mukaan koska, karsinoita ei ole viellä siivottu huom! Muistakaa laittaa Hannekseen vipinää! Heppoja ei ole haettu viellä sisälle ruokailemaan ja Anna-marian piti ratsastaa Satua kentällä, joten siihenkin vois laittaa vipinää.
Melkein juoksin autolleni ja avasi ovet. Riuhtaisin oven auki, istuin ja laitoin auton käyntiin. Kaarsin pihasta pois ja lähdin ajamaan tietä pitkin samalla turvavyötä kiinnilaittaen, jotta hälyyttimet eivät alkaisi taas piippaamaan. Ääni kun oli rasittava...
Matka oli hieman pitkä, mutta kuuntelin hyväää musiikkia. Käännyin suurelta tieltä pienelle metsätielle, jossa oli tienviitta viirusenravitallille. Kohta näinkin suuren raviradan, tallit, aitaukset ja muut kaikki! Talli oli upea, kerrassaan upea. Sea Glitter ei ollut tähän verrattuna mitään! Koskaan!
Parkkeerasin auton niille varatulle paikalle ja lukitsin ovet. Maisema oli hieno ja tarhoissa ravaili sulokkaita lämminverisiä. Erotin myös suomehevosia lukuiten ruunikoiden keskeltä. Tallintakana kimalteli järvi, jonka pinnassa auringonsäteet leikkittelivät. Pieni tuulenvire ja lintujen laulu olivat täällä mahtavan kuuloisia. Astelin talliin, jossa näytti olevan kaikki tiptop kunnossa. Suurin osa karsinoista oli auki ja hevoset ilmeisesti ulkona, mutta pari innokasta hevosta pisti päänsä ulos karsinoista. Ne katsoivat minua ja hirnahtelivat kuin tervehdykseksi.
- Hei! Olet varmaan Fiona! Vaalea nainen asteli tallin perältä minulle kättä tarjoten. Tartui siihen.
- Juu kyllä olen. Te olette ilmeisesti Jessica? Nainen nyökkäsi. Olin odottanut tallinomistajasta paljon vanhempaa mutta hän olikin noin minunikäiseni.
- Upea paikka tämä tallinne! Sanoin innostuneena ja katselin ympärilleni.
- Ai kiitos. Niinhän sitä sanotaan, mutta salaisuus on järjestys. Kun kaikki on siististi paikallaan tallikin näyttää hyvältä, Jessica sanoi. - Mutta mennään ihmeessä katsomaan sitä oria josta olitte kiinnostunu!


- No miltä se näytti? Rimpe kysyi heti kun astuin talliin.
- Upealta tietty! Tallikin oli mahtava. Ja ennenkuin kysytte teinkö kaupat.. - tein kaupat! Se muuttaa viikonloppuna! Hieno vai mitä?
- UPEAA! Kristell huusi Rikun karsinasta samalla siivotessaan. Hymyilin ja siirryin takaisin ulos. Pietu ravaili taas levottomana ympäri tarhaa. Toivottavasti uusi kaveri ei tuota pettymystä Pietun osalta.. eikä minun!

[Fiona]

5.11.2009 - Aina ei kaikki mene niin kuin pitää... -


- Ymmärrän. Juu. Harmillistahan se on, mutta totta. Hmm.. eiköhän. Okei sitten vain kun sopii! Hei, suljin puhelimeni ja laitoin sen työpöydälleni. Selaan uuden suomenhevosemme kotitallin sivuja. Sieltä oltiin ilmoitettu, että uusi tulokkaamme oli sairastunut niin sanottuun flunssaan. Se ei siis päässyt muuttamaan viellä.
Olimme laittaneet Kristellin kanssa Juuhanin ori tarhaan Pietun kanssa. Se oli tuntenut itsensä oriksi, mutta Pietu ei ollut siittä niinkään kiinnostunut. Se vain jahtaili Juuhania pois omasta kulmauksestaan. Tilanne näytti niin sanotusti toivottomalta..


JATKUU